Kokeilussa piparkakkujuustokakku

Joulun jälkkäripöytään oli tarve jokin eväs järjestää, joten bongattuani kaupan hyllystä Arlan piparkakkurahkaa ajattelin kokeilla vääntää sitä apuna käyttäen juustokakkua. Pohjaksi otin hyväksi havaitsemani juustokakkureseptin, jota muokkailen tilanteen mukaan. Tähän laitoin vaahtoutuvan vaniljan sijaan tavallista kuohukermaa vaniljasokerilla ja makurahkana käytin sitä piparkakkuista. Kiilteen ois vielä vaatinu, kenties glögikiille ois toiminu? Pitää kokeilla. Täytteeseenkin ois voinu murustaa pipareita, pohjaan käytin 400g piparia ja määrittämättömän määrän voita (sen verran et pysyi kasassa.. :D). 

Pohjana käytetty ohje oli siis mulla tuplana tuossa, kun mun irtopohjavuokani on melkolailla kookas. Tässä kuitenkin se, miltä koekappale lopulta näytti:

Maku oli vähän kesy, ehkä ihan hyväkin ettei menny äklömakeaksi tai mitään, mutta tuohon täyteosuuteen ois kaivannu lisäpotkua. Muuten ihan hyvä tasoitus joulupöytään. :) Piparipohja + murut tuossa päällä kuitenkin tasoittivat, koska keksi itsessään on aika vahvan makuista. Pohjanhan ois voinu vaikka leipoa suoraan piparitaikinasta ja jättää hieman pehmeäksi, mutta tilanne tuli sen verran sukkelaan että tyydyin kaupan (kotimaisiin) valmispipareihin. Close enough!

Joulunmakuista hiiviskelyä!

Kerralla yksiin kansiin koko joulusato! Ovelasti ajastettuna, ettei lipsahda.. 

Tilauspipo kaverin tyttöystävän päätä lämmittämään. Parta on irrotettava, napeilla kiinni vain ja ruusun sijaintia voi myös mukailla mielensä mukaan, siinä kiinnityksenä suuri hakaneula. 

Partapipojen lisäksi naisväen paketteihin sukelteli muutama pari Teddylapasia. Huomasin, että kätisyys on hirveän helppo sekoittaa noissa karvateissa, joten kunkin kämmenselkään virkkasin simppelin rusetin ja kiinnitin sen keskiosaan made with love -killuttimen. 

Puoliennakkoonsovitusti lupasin siskolle jouluksi avaruussukat, joihin hän itse valitsi langat - malli ja työ jäi sitten lahjaksi ja ylläriksi. Valinnat osui neon oranssiin ja beigeen, Regia Activea siis. Huomasin, että linssin läpi tuo neoni näyttää erikoiselta, oikeasti väri on tasainen eikä vaihtele noin rajusti eri raidoissa. Ehkä se näkyy pimeällä paremmin, kun lahkeensuun varjossa heitti niin kirkkaaksi? Kuka tietää. :) Malli on omasta päästä, mutta ilmeisesti joku tuntee sen nimellä socks on a plane. :D

Parit lasten koon neuleetkin tuli tehtyä, jos varsinaisesti siihen kategoriaan mahtuvat. Tytölle Nalle Marjaretkeä Mustikan sävyssä ja veljelle lopusta kerästä varret ja tumman lilasta seiskaveikasta terät. Pojan sukat olisin ehkä saanut kiskottua omiinkin jalkoihini kuvattavaksi, mutta tulin toisiin aatoksiin sopivan kuusiaidan nähtyäni. :D

Lisäksi pukin konttiin sukelteli parit virkatut korit, kun sain aikaiseksi kudetta hankkia ja koukkuhulluus iski. Vihreä on limempi, mutta jostain syystä ei näytä yhtää oikealta kuvassa. :D

Viho viimeisenä kenties jouluksi meni saajalleen myös avaruusjämistä tehdyt lasten villasukat, näissä käytetty siis kaikki muut jämät paitsi neonoranssi. Työkaverin muksun jalkoja lämmittävät nykyisin, eivät joutuneet hautautumaan valmiiden töiden arkkuun. :)

Ihanaa joulunaikaa ja riemukasta alkavaa vuotta kaikille! :)

Karkkipapereiden uusi elämä!

Viimein tuli tätäkin uskallettua kokeilla.. karkkipaperipussi! Selailin ohjeita edes takaisin, mutta en oikein saanut mistään kiinni. Kokeilin ensin Hipun ohjeen tyylillä Emman karkkipaperipussiohjetta apuna käyttäen. Lisäksi menin vähän sekoilemaan kulman ompelun kanssa, kun alkoi mennä hermot kiukuttelevaan ompelukoneeseen. Tulos oli ensiyritykseksi ihan ok; 

Uusi päivä ja uusi yritys siis. Lisäsin sovellettujen ohjeiden listaan vielä Mansikkasutun ohjeen ja lähdin yrittämään yksinkertaistettuna Hipun mallin mukaista pussukkaa. 

Hieman huomioita:

- Jos yhdistelet eri karkkien papereita, tarkista koko! Juliat ja Pihlajat eivät olleet saman kokoisia..

- Vahapintaiset paperit (kuten Pihlaja) sulavat pinnasta hieman pilkkuisiksi silittäessä, joten käytä valkoista tukikangasta! Omani oli harmaata ja sulat paikat näyttää likaiselta sen takia.

- Ompele sukkelasti. Paperit ei tartu silitettävään tukikankaaseen kovin tiukasti!

- Varmistele joka välissä, ettei muovi luista sivuun - sen nupittaminen ja siten rei'ittäminen tekee siitä helpommin hajoavan. :/

Lätkin ensin kahta vierekkäin tukikankaalle ja silitin niitä hieman kiinni, jotta loppujen latominen olisi helpompaa. Kun sain tehtyä leveyden ja pituuden määrittävän keskikaistaleen, merkitsin tukikankaaseen kylkiviipaleet ja leikkasin sen muotoon. Sitten leikkelin kylkipaloille sopivat palat karkkipaperista: 

Tokassa kuvassa näkyy numeroilla mihin kohtiin noi yhden karkkipaperin päädyt tuli. Sit siliteltiin nekin kuntoon:

Ompelu, sukkelaan. Mulla ainakin jäi tosta reunalisäkkeistä ylimäärästä, niiden kanssa kannattaa olla tarkkana. 

Tämä siksaksokkelo yrittää olla malli miten nuo voi tai kannattaa tai ainakin miten mä ompelin ne kiinni. Selitys kuvioinnille: Mustasta |--> nuolesta lähtien reunat kiertäen (liima ei tarttunu hirveän hyvin noihin pikkuviipaleisiin), jotta mahdollisimman moni paperi olis kiinni tukikankaassa. Sitten sinistä linjaa, jotta kaikista papereista ainakin yksi reuna olis kii kankaassa. Sitten vihreää linjaa neliönmallisesti kummastakin päästä ja lopuksi keltaisia linjoja, niin kaikki on kasassa. Takaa näyttää tältä:

Sit leikellään kristallimuovista ja vuorikankaasta samanmalliset palaset. 

Sit vetskari kiinni, tarkkuutta reunan kanssa, jotta karkkipaperi tulee ommelluksi kiinni myös. Muovi liikahtaa tosi helposti vinoon, joten se kannattaa kevyesti nupittaa reunoilta. 

Tarkistus että kaikki pysyy linjassa!

Kappaleen tulisi näyttää molempien vetskarin reunojen ompelun jälkeen jotakuinkin tältä:

Käännä työ niin, että vuori on päällimmäisenä, eli niinkuin valmis pussi olisi käännetty ympäri. Jotakuinkin näin:

Ompele pitkät reunat, kyljet vetoketjuun saakka. Tarkista, että päädystä pilkottaa karkkipaperi kummaltakin puolelta. Kuvassa näin on ainakin tuossa alussa. :)

Toisen reunan kanssa taisin ajaa liian lähellä reunaa, joten piti tehdä korjausliike. Parempi tässä vaiheessa, kuin jos kääntäisi ja muovi ponnahtais välistä pois ja mahdollisesti repeytyis (näin kävi ekan pussukan kanssa :/).

Seuraavana ommellaan kulmat umpeen.

Sit taas tarkistetaan et mentiin riitävän pitkältä, en oo yhtään hyvä näiden kulman ompeluiden kans..

Koko hoito tulisi olla jotakuinkin tämän näköinen:

Kuvassa siis vetoketju auki ja alaspäin, ulkopinta näkyy sisällä. :)

Leikellään ylimääräiset kulmista ja käännetään ympäri. Tadaa!

Syyssatoa

Ei pääse vieläkään talvisatoon, kun ei sitä lunta ja kunnon talvea tunnu tulevan. :/ 

Kuuraan saakka on sentään jo ylletty ja eräänä kuuraisena päivänä tuli vihdoin kuvattua Avaruusjämät. Ensimmäisiä avaruussukkia tehdessä kamelin värinen lanka loppui kesken ja sitä hakiessa muutaman kerroksen tähden tarttui kyytiin jämäksi jäävälle lähes täydelle kerälle omenanvihreä kerä. Kameli ja omenanvihreä taipuivat sitten kokeilusta kerrosrivinousuiksi, jotka starttasin varpaista. Kantapää ei toimi, tarttis löytää joku video jossa olis selostettu selkeästi kantapää varpaista varteen-sukissa for absolute dummies, tai sit jonkun tarttis kädestä pitäen tulla opastamaan. No, nämä toistaiseksi taitavat jäädä ainoiksi varpaista aloitetuiksi, kunnes opettaja tai oppimateriaali on hankittu.

Talven toivossa tuli taiteiltua itselle pipo, kun hyllyssä näkyi kutsuva metso-kerä ja tulipa sitten hankittua uusi takki joka sattui sopimaan yhteen metson sävyn kanssa. Kaksinkertaisena pipoksi taipui, ehkä hieman liian vähän silmukoita startissa mutta ensi kerralla viisaampana. Kyllä se asiansa ajaa. :) 

Pipo siellä, toinen täällä

Pienenpieni pipokausi näin viileneviin päiviin. Puikoilla on ollut tilauksesta ja kokeilusta pariakin eri näköistä mallia. Mennään tällä kertaa ihan vaan kuvilla, maastoväriset pipot on seiskaveikan viidakkolankaa, maastoa ja kirkasvärinen Regia Fluormania Coloria. Värikkään malli on Dropsin Darrin ja partaiset on muokkailtu tästä ohjeesta. Parrat ovat Isoveikkaa. Viimeisessä tehty lisäparta melkein samalla kaavalla kuin ekakin kappale. :)

Neonvärisiä unia ^^

Lankakaupoilla käydessäni paikallisessa neulenettikahvilassa tarttui jotenkin kummasti kyytiin kerä keltavihreää Regia Fluormania Coloria, 6 säikeisenä tällä kertaa. Nelisäikeinen oli vähän turhan ohutta mun makuun. Kerästä sitten muotoutui piirakat ja jämistä riitti vielä junasukkiin, jotka toistaiseksi jäävät varastointiin odottamaan uutta omistajaa. 

Kantapää, joka niin osuvasti jäi tässä vinkkelissä piiloon, on ristiinvahvistettu. Tuli ihan nättiä, tosin todellisuudessa väri on kirkkaampi kuin kuva antaa ymmärtää. :D

Näissä pikkujunissa kantapää on ainaoikeaa, pitihän sitäkin kokeilla. :)

Melkein neoneissa pyörii myös seiskaveikan papukaija, jota sattui löytymään vielä yhdestä nettikaupasta ja vaikeuksien kautta voittoon, niitä päätyi mulle kotiin saakka kaksi kerää. Toinen kerä lähti syyslomalla pidetylle seko-leirille mukaan ja sen aikana tuli pariskunta valmiiksi! Nyt tarttee sit varmaan tehdä pienet sukat tuosta jäljelle jääneestä kerästä, ellei sitte iske isomman projektin into, johon kokonainen kerä ei riittäisi. 

Kaiken muun säädön ohella tuli leipoiltua pari kakkuakin, toinen synttäriksi ja toinen isäinpäiväksi. :) Ei liene vaikea päätellä kumpi oli kumpaan juhlaan. :)

A niinku avaruus ja B niinku ballerina!

Paikallinen lankaputiikki mainitsi facebookissa Regian uudesta Active-langasta, joka tunnetaan myös nimellä "avaruuslanka". Kuvaus vaikutti liian hyvältä ollakseen totta, joten ihan pakkohan sitä oli lähteä ostamaan ja kokeilemaan. Tällaista siis langasta kerrottiin:

"Outlast-kuituteknologia on alunperin kehitetty NASAlle suojaamaan astronautteja äärimmäisissä olosuhteissa avaruudessa. On todistettu, että Outlast komponentit pitävät kehon lämpätilan tasaisena.

Nyt tämä kuitu on osa luotettua ja testattua Regia-lankaa.

Ihomme altistuu lämmönvaihtelulle. Kun keho lämpenee, luovutamme lämpöä ja hikoilemme alentaaksemme lämpötilaa Outlast-teknologia imee ylimääräisen lämmön ja varastoi patentoituun Outlast mikrokapseleihin. Kun kehon lämpötila laskee, varastoitunut lämpö vapautuu ja tasainen lämpö on ihoa vasten."

On se todellisuus vain tarua ihmeellisempää, nimittäin tuntui oikeasti toimivan tuo lämmönsäätelysysteemi! Sitä paitsi lanka oli ihanaa tikuteltavaa, pehmeää ja melko paksua (7veljeksen paksuista?), joten tuli nopeasti noilla mun 3,5mm bambuilla. :) Lisäksi värivalikoima oli jokseenkin herkullinen - näissä on kamelia violetin kaverina. Toisesta sukasta ois jääny puolitoista viimeistä kamelinväristä osuutta tekemättä jollen ois hakenu täydennyskerää. ^^

Malliksi tuli vissiin vahingossa Socks on a Plane (eli tämä), tosin aloitin varresta ja ajattelin jotain pientä lisätä - siitä tuli sit palmikko. En siis seurannut mitään ohjetta, myöhemmin tuli vastaan tämä yllämainittu jenkkisukkaryhmässä. Kantapäät on vahvistettu ristiin ja mallin jalat jokusia kokoja omiani pienemmät. 

Sitten se toinen, ballerina! 8/2014 Suuressa käsityölehdessä taisi olla tähän ohjekin, näin sen kyllä mutta en painanut sen suuremmin mieleeni. Lupasin kuitenkin mammalle kokeilla mallia, mutta en sitten ottanut ohjetta mukaan.. Vähän säveltäen siis, mutta ihan kelvolliset näistä tuli. Sivusaumojen ompelu ei ehkä ollut hohdokkain hetkeni, mutta ainakin ne on kasassa - ehkä seuraavat sitten jo paremmin. Nallenapit kiinalaisia sekanappipussin löytöjä. :) Lankana näissä oli seiskaveikkaa.

Rakkautta ensi kenkäyksellä!

Ehkä vuosi tai puolikas sitten näin jossain läpinäkyvät kumpparit ja ajattelin et onpa hauska idea, tuommoset mäki tahtoisin. Asia jäi kuitenkin sikseen, kunnes eräässä villissä villisryhmässä (Voihan villasukka, olikohan ehkä?) joku tuli sellaisista maininneeksi. Tilasin sitten itsellenikin, ja voi taivas ne on ihanat!

Aluksi vähän harmittelin et missaan sateet, kun arvioitu saapumispäivämäärä oli 3.10-23.10. Tänään sitten ovikello soi hieman ennen yhtätoista ja oven takana seisoi mies paketti kourassa. Jeeee! Saapuivat odotettua nopeammin, mahtavaa. :) Heti tuli hinku lähteä kuvaamaan uusia kenkuleita. Mukana oli myös toiset narut, saa siis kumpparista joko arkisen tai hieman juhlavamman. :)

Alrisco oli firman nimi, sieltä siis tilasin ebayn kautta. Koko oli tosiaan melkolailla pieni, käytän kokoa 39-41 riippuen kengästä ja tilaamani koon 10 kengät oli melkolailla justit. Olis voinu olla puolikkaan koon suuremmatkin, mut eipä siel isompia ollu - joten jos tilaa tuolta niin kannattaa ottaa vähän yläkanttiin koon puoleen. :)

Tämmösiä siis monensorttisia löydettävissä kun heittää googleen vaikkapa 'transparent rain boots'. :)

Mikäs kumman kesäkausi?

Nämä mun väriteemaisuudet näköjään heittelee rajusti. Edellinen isompi erä oli kaikki jotain oransseja ja keltaisia, nyt sitten vihreää eri sävyissä.. No, seuraavaa sävymaailmaa odotellessa, tässä nämä mun viheriäiseni:

Minttusuklaasukat! Estetiinan Ihan Omat Villasukat -ohjeella tehty, tosin kaavoihini kangistuneena tein sukan varresta varpaisiin ja eri kantapäällä istuvuuden maksimoimiseksi. Koko kevyt 44-45. :D

Toinen kokeilunalle päätynyt ohje oli Nemiran nurkkauksesta löytynyt nyörivillasukka. Ihanan yksinkertainen, mutta silti näyttävä! Varpaiden muotoileminen vaatii vielä lisätreeniä, mutta aika kivat tuli silti (vaikka tuo tweed-lanka ei kerällä silmää hivellytkään). :)

Kauan, liian kauan korissa maannut Baby Ull-lanka sai pieniltä metailleilta kyytiä. Merinovillalanka oli mukavaa tikuta, vaikka ehkä hieman omaan makuun ohkasta (tai sit en vaan tykkää vieläkään noista metallikepakoista, pitännee hankkia pikkupuikot jostain muusta materiaalista..). Kivan pehmoista ja herkullisen väristä! Mitä tumppuihin tulee, voisin mielelläni tehdä vaikka aikuistenkin koossa tällaisia peukalottomia.. :D Mukavaa, kun ei tartte niin hirveesti pistää ajatusta kantapäähän tai peukkuun, vaan saa periaatteessa tehdä putkilon, jossa on kavennukset. Nämä lähtivät työkaverille uutta tulokasta lämmittämään. :)

Vielä satsin viimeinen väännös, edellisistä poikkeava rannehikinauha. Pyydettiin seuran väreissä punamustana, jotta ei tartte aina ruveta paidan helmasta taittelemaan otsanpyyhintään kangasta. Tämmönen tuli, tosin kävi kämmi, kun luulin lankakorissa ollutta mustaa mölttiä seiskaveikaksi (oli nallea.. noh, mitäs pienistä). ^^

Joskohan taas seuraavaa blogipäivitystä ei tarvis prosessoida montaa viikkoa, tuolla nimittäin on kameralla ja kameraa odottamassa vaikka ja mitä ^^