Nämä mun väriteemaisuudet näköjään heittelee rajusti. Edellinen isompi erä oli kaikki jotain oransseja ja keltaisia, nyt sitten vihreää eri sävyissä.. No, seuraavaa sävymaailmaa odotellessa, tässä nämä mun viheriäiseni:
Minttusuklaasukat! Estetiinan Ihan Omat Villasukat -ohjeella tehty, tosin kaavoihini kangistuneena tein sukan varresta varpaisiin ja eri kantapäällä istuvuuden maksimoimiseksi. Koko kevyt 44-45. :D
Toinen kokeilunalle päätynyt ohje oli Nemiran nurkkauksesta löytynyt nyörivillasukka. Ihanan yksinkertainen, mutta silti näyttävä! Varpaiden muotoileminen vaatii vielä lisätreeniä, mutta aika kivat tuli silti (vaikka tuo tweed-lanka ei kerällä silmää hivellytkään). :)
Kauan, liian kauan korissa maannut Baby Ull-lanka sai pieniltä metailleilta kyytiä. Merinovillalanka oli mukavaa tikuta, vaikka ehkä hieman omaan makuun ohkasta (tai sit en vaan tykkää vieläkään noista metallikepakoista, pitännee hankkia pikkupuikot jostain muusta materiaalista..). Kivan pehmoista ja herkullisen väristä! Mitä tumppuihin tulee, voisin mielelläni tehdä vaikka aikuistenkin koossa tällaisia peukalottomia.. :D Mukavaa, kun ei tartte niin hirveesti pistää ajatusta kantapäähän tai peukkuun, vaan saa periaatteessa tehdä putkilon, jossa on kavennukset. Nämä lähtivät työkaverille uutta tulokasta lämmittämään. :)
Vielä satsin viimeinen väännös, edellisistä poikkeava rannehikinauha. Pyydettiin seuran väreissä punamustana, jotta ei tartte aina ruveta paidan helmasta taittelemaan otsanpyyhintään kangasta. Tämmönen tuli, tosin kävi kämmi, kun luulin lankakorissa ollutta mustaa mölttiä seiskaveikaksi (oli nallea.. noh, mitäs pienistä). ^^
Joskohan taas seuraavaa blogipäivitystä ei tarvis prosessoida montaa viikkoa, tuolla nimittäin on kameralla ja kameraa odottamassa vaikka ja mitä ^^
Joko kesättää niin että oranssin auringonlaskun sävyt kutsuu, tai syksyttää niin että piti saada nämä nyt jo valmiiksi! Ensimmäiset näistä kolmesta sukkaparista eivät kyllä ainakaan syksytyksen tulosta ole, vaan ovat itseasiassa kevään lapsia. Vähän myöhässävalmistuneita vain. :)
Kuvassa sisko mallailee. Nämä siis keväältä jääneet murheenkryynit - hinku oli hirmuinen päästä tekemään tuosta Hjertegarnin (muistaakseni) ihanasta tiikeriraidasta, mutta mallia sai hakea.. Puikoilla kävi reunassa kulkeva palmikko (tällä päästiin varren verran), tasaraita (tällä päästiin puoli vartta), broken seeds (tällä ehdittiin jo kantapääkin valmiiksi) ja varmaan pari muutakin mallia, mutta aina niissä joku tuntui olevan niin väärin, että purkuun päätyi. Jostain syystä tämä valkoisen seiskaveikan ja tiikerin liitto kuitenkin kesti elämän myrskyt ja ajatus tästä mallista jäi olemaan.
Ensimmäinen sukka ehti lapaosuuden puoleen väliin, ennenkö neuloosi joutui katkolle keväällä. Vähän ennen juhannusta kuitenkin kyllästyin vilkuilemaan puolivalmista sukkaa korinreunalla ja päätin ottaa kutimet kauniisiin käsiin ja tehdä asialle jotakin.. ensimmäiset pari silmukkaa meni tunnustellen ja haparoiden, ihan kuin olisi pitkänkin aikaa ollut tikuttamatta. Haparoinnin jälkeen jokin selkäytimessä aktivoitui ja tahti kiihtyi ennen kavennuksia entiseen loistoonsa. Turhautumisenpuuskassani tikuttelin lähes yhtäsoittoa parinkin valmiiksi, itseasiassa seuraavaan iltaan mennessä, mutta nilkkanauhan kohdalla tuli kämmi - sen siitä saa kun ei jaksa tarkasti tuijottaa miten edellisen teki eikä mitään kirjoita muistiin. No, virhe ei näy jos tarkalleen ei katso. Päättelyä nämä sitten kuitenkin taas odottelivat kolmisen kuukautta..
Joltakin reissulta tarttui mukaan tällainen ihana kerä Nalle Marjaretki Lakka -lankaa. Keskisiltä kärryyn hyppäs söpöt pienet ketut (a.k.a. foxiet), jotka löysivät kotinsa näiden sukkien varsista. Vähän ehkä ovat kirkkaat ja saavat siten langan näyttämään valjulta. Ohje on sama kuin omissa kesäsukissani, ohje tässä. Lankaa kuitenkin jäi yli, enkä jämäreitä ihan hirmumielelläni tee näistä valmiiksiraidoittuvista, joten kerin jämän auki, jaoin kahteen ja kerin uudelleen niin, että raidat kulkee samoin päin kummassakin kerässä. Siitä sitten varret seuraaviin:
Tein alkuun kymmenisen kerrosta "ananaksia" kahdella puikolla ja vaihdoin sitten joustimeen ja sillä niin pitkälle kuin sattu lankaa riittämään. Valmiin varren kanssa minimaniin lankahyllyä skannaamaan ja etsimään lankaa, joka sopisi lapaosuuteen. Sieltäpä se inhokkini, sinapinkeltainen, sitten lopulta erottui edukseen. Toisen sukan ollessa päättelyä vaille, menin sen kanssa piipahtamaan Willa Wasassa etsimässä nappeja. Vastaan tuli lopulta nämä ihanaakin ihanammat sydämelliset puunapit!
Tänään loksahti postiluukusta saapumisilmoitus, mahtaakohan olla tilausnappeja odottelemassa?
Keltaisia ja oransseja - ihanan aurinkoista tähän loppuun - jää hyvä mieli lankojen kuvaamisista. :)
Näitä ei ihan hirmuisesti ollut. Vähäsen tiikerinraitaista, vähäsen seiskaveikkaa (en tiedä miksi karnevaali päätty tänne mut jotenki tuntui, että tää on sen paikka) ja karhunosa nallea - kuvassa on jämä ja melkein kokonainen kukkaketoa, päivänkakkarasävyä ja lisäksi marjaretki: lakka. Viimeisenä mainittu on nyttemmin jo puikoilla nappivartiseksi äipän käyttöön. :) Indie-lanka hyppäsi kyytiin Isonkyrön Villavintistä, mutta ei ole vielä löytänyt tietään lopulliseen muotoonsa.
Suurkiitos Jennille haasteesta, ja tässä vaiheessa nokka kohti tulevaisuutta ja uusia haasteita ja projekteja odottelemaan. Värihaasteeseen pääsee tästä linkistä!
