Kuvassa sisko mallailee. Nämä siis keväältä jääneet murheenkryynit - hinku oli hirmuinen päästä tekemään tuosta Hjertegarnin (muistaakseni) ihanasta tiikeriraidasta, mutta mallia sai hakea.. Puikoilla kävi reunassa kulkeva palmikko (tällä päästiin varren verran), tasaraita (tällä päästiin puoli vartta), broken seeds (tällä ehdittiin jo kantapääkin valmiiksi) ja varmaan pari muutakin mallia, mutta aina niissä joku tuntui olevan niin väärin, että purkuun päätyi. Jostain syystä tämä valkoisen seiskaveikan ja tiikerin liitto kuitenkin kesti elämän myrskyt ja ajatus tästä mallista jäi olemaan.
Ensimmäinen sukka ehti lapaosuuden puoleen väliin, ennenkö neuloosi joutui katkolle keväällä. Vähän ennen juhannusta kuitenkin kyllästyin vilkuilemaan puolivalmista sukkaa korinreunalla ja päätin ottaa kutimet kauniisiin käsiin ja tehdä asialle jotakin.. ensimmäiset pari silmukkaa meni tunnustellen ja haparoiden, ihan kuin olisi pitkänkin aikaa ollut tikuttamatta. Haparoinnin jälkeen jokin selkäytimessä aktivoitui ja tahti kiihtyi ennen kavennuksia entiseen loistoonsa. Turhautumisenpuuskassani tikuttelin lähes yhtäsoittoa parinkin valmiiksi, itseasiassa seuraavaan iltaan mennessä, mutta nilkkanauhan kohdalla tuli kämmi - sen siitä saa kun ei jaksa tarkasti tuijottaa miten edellisen teki eikä mitään kirjoita muistiin. No, virhe ei näy jos tarkalleen ei katso. Päättelyä nämä sitten kuitenkin taas odottelivat kolmisen kuukautta..
Joltakin reissulta tarttui mukaan tällainen ihana kerä Nalle Marjaretki Lakka -lankaa. Keskisiltä kärryyn hyppäs söpöt pienet ketut (a.k.a. foxiet), jotka löysivät kotinsa näiden sukkien varsista. Vähän ehkä ovat kirkkaat ja saavat siten langan näyttämään valjulta. Ohje on sama kuin omissa kesäsukissani, ohje tässä. Lankaa kuitenkin jäi yli, enkä jämäreitä ihan hirmumielelläni tee näistä valmiiksiraidoittuvista, joten kerin jämän auki, jaoin kahteen ja kerin uudelleen niin, että raidat kulkee samoin päin kummassakin kerässä. Siitä sitten varret seuraaviin:
Tein alkuun kymmenisen kerrosta "ananaksia" kahdella puikolla ja vaihdoin sitten joustimeen ja sillä niin pitkälle kuin sattu lankaa riittämään. Valmiin varren kanssa minimaniin lankahyllyä skannaamaan ja etsimään lankaa, joka sopisi lapaosuuteen. Sieltäpä se inhokkini, sinapinkeltainen, sitten lopulta erottui edukseen. Toisen sukan ollessa päättelyä vaille, menin sen kanssa piipahtamaan Willa Wasassa etsimässä nappeja. Vastaan tuli lopulta nämä ihanaakin ihanammat sydämelliset puunapit!
Tänään loksahti postiluukusta saapumisilmoitus, mahtaakohan olla tilausnappeja odottelemassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti