Hiljaisuuden syy

Meiän häät <3

Tiivistetysti; Juhlimme häitämme teemaväreinä vihreä (minun lempiväri) ja pinkki (miehen lempiväri). Lähdimme hyvin omannäköisellä ja pienimuotoisella toteutuksella. Tuolihuput olivat vuokralla, muuten aikalailla kaikki oli itsetehtyä ja -hankittua. Sisko (joka toimi myös toisena kaasona) toteutti myös taiteellista puoltaan askartelemalla pöytiin paperiruusuja, upeat drinkkilistat (4kpl, kaksi pinkkiä ja kaksi vihreää) ja asettelemalla muistopöydän edesmenneiden rakkaiden isovanhempieni muistoksi. 

Monessa kohtaa luovuus kukki, tuikkukippojen virkaa toimitti Creme Brulee -kipot, joita kaapissa oli jo valmiiksi. Photobooth-kamppeet on itse askarreltuja, keppeinä grillivartaat. Jälkeenpäin totesimme, että tekstit olisi kaikkiin saanut kirjoittaa melko paksulla mustalla tussilla että olisivat erottuneet paremmin. Paikkakyltteinä toimii puiset pyykkipojat, jotka on vakautettu pysymään paremmin pystyssä hammastikun avulla (saattoivat olla cocktailtikkujakin). 

Juhlatilamme oli Prohocin sauna (Alvar Congress Center) Strömberg Parkilla Vaasassa, Aadomus sitä vuokraa. Entinen konepajakoulu, johon on siirretty Birra-pubi ja rakennettu ylipäätään hienot edustustilat. Ruokailimme eräässä luokkahuoneessa, jonka taululle sisko rustasi Arto Juurakon runon ja piirteli rakkaudentäyteisiä kuvia. Kuulimme jälkikäteen, ettei paikassa ole aiemmin häitä järjestetty, mutta pienille (n.40 hlö) toimi oikein hienosti! Aulatilaan järjestimme "kirkkosalin" vihkimistä varten ja illanvietto siirtyi sujuvasti Birran ja saunan puolelle myöhemmin illalla. 

Hääpuku oli oikea löytö, Wishistä tilattu. Kiinakokojen suhteen olin hieman varovainen ja valitsin pykälää suuremman, mutta se ei olisi ollut tarpeen. Onneksi mielummin niin päin ja pienennytin puvun paikallisessa ompelimossa, Willa Wasassa. Loppujen lopuksikin puvun kokonaishinta jäi alle 150€. Kannatti! Pinkki-vihreän koristeen ompelin nauhoista ja sydämen muotoisesta kirkkaasta "timanttinapista" edeltävänä iltana, koska valkoinen yksistään tuntui vähän vaisulta. Yksityiskohta toimi mielestäni oikein kivasti!

Rahaa hommaan upposi lopulta yli pienen budjettimme, mutta ilta oli kaikin puolin onnistunut. Kannatti kokeilla epätavanomaista paikkaa, joka tuntui omalta. :)

Sukkasatoa surun keskeltä

Lähisukulaisen äkillisen sairaalaan joutumisen ja poismenon vuoksi käsitöiden terapeuttinen ja meditatiivinen vaikutus on ollut suuressa arvossa. Samalla on tuntunut että on voinut kunnioittaa edesmenneen perintöä, sillä hänkin oli käsityöihminen vaikkakin työsti langan sijaan enimmäkseen puuta ja metallia. 

Näissä tavoite oli käyttää jämiä. Olivat lojuneet pitkään koskemattomina mutta yksinkertaisen sorttisena tämä työ oli helppo heittää laukkuun mukaan sairaalaan. 

Tämäkin työ löytyi pussista keskeneräisenä, kun lanka oli loppunut kesken - vaikka uusi kerä oli haettu jo ja pakattu samaan pussiin oli inspis kateissa yhä. Nyt nekin tuli saatettua loppuun asti, sopivasti kesäksi valmiiksi.

Tämä kerä on kotoisin Kässämessuilta Tampereelta toissavuodelta. Mulla joskus oli tämän sävyiset sukat, siis silloin kun olin ihan pieni. Malliksi valikoitui yksinkertainen pitsimalli Kardemumman talosta löydettynä, ohje oli muistaakseni nimellä vadelmaiset. 

Näiden idea itseasiassa lähti muistotilaisuudessa kohdatun pikkuserkun ansiosta, hän kertoi olevansa sukkafani ja erityisesti pinkin ystävä. Häntä silmälläpitäen tikuttelin kahdet pinkit kuplat käänteisin värein. 

Broken seeds. Jotenkin tämä malli on mieltärauhoittava, vaikka yksinkertainen. Hempeä lila lanka pääsee oikeuksiinsa valkoisen kaverina.

Niina Laitisen Rim Socks. Yksinkertaista, mutta näyttävää. Pelkäsin hieman mitä näistä tulee kun toisena lankana oli kirjava Polkka, mutta ihan kiva lopputulos. Livenä parempi kuin kuvassa. 

Jämäset. Lempisukkani ovat kauan sitten tehdyt jämikset, joissa tavoite oli vain kuluttaa lankaa pois ja kokeilla eri tekniikoita. Näissä ajatus on hyvin sama, vaikka eivät kyllä lemppareita haasta. Monta keränloppua näihinkin upposi ja lopputulos on kotokutoinen ja symppis.

Kaikki edellämainitut toisena olevia Niitty-langasta neulottuja sukkia lukuunottamatta on seitsemää veljestä, jota pääasiassa työstän. Näissä tarkoitus oli jälleen jämien hyödyntäminen, varsi on hirmupehmeää teddyä ja terä nallesta.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä jämävauvasukkia, ensimmäisissä käytetty pinkkejä jämiä kuplasukista ja raidoituksessa rim sockseista jäänyttä polkkaa, junasukissa jokin harmaa 7v joka jopa loppui ja toisen sukan kärki on hieman eri sävyinen.. Viimeisissä hyödynnetty sininen lanka viimeisiään myöten. 

Herkullinen alkuvuosi

Kevättä ilmassa näiden yllärilumisateidenkin keskellä (eikö se ole jo tälle talvelle todettu ettei tästä talvea saada, luopuis ny ja siirrytään mielummin kevääseen suosista). 
Aurinkoisempien päivien myötä syttyi kaipuu kauniiden eväiden ääreen, tässä listamuotoisena osa aikaansaannoksista: 

Salmiakki-seeprakakku. Nam! Sattui kaapissa olemaan apteekin salmiakki mixeriä, nyt sekin pääsi loistavaan käyttöön. Samalla tuli testattua pinnan kuviointia. :) Alla vielä samasta kakusta leikkauskuva.

Samoilla kemuilla tuli kokeiltua myös Tupperwaren silikonista heräteostosta, joka ilmeni loistavaksi tällaisiin suupala-kokoisiin pikkupiiraisiin. Pohjan kanssa huijasin hieman - valmistaikina Myllyn parhaalta - mutta hyvää tuli ja koko oli juuri sopiva napostelupalaksi! Täytteenä on kinkkua ja paprikaa. 

Aloimme marraskuussa viime vuonna harrastaa pariskuntaillallisia työkaverin ja hänen siippansa kanssa. Homman idea on vähän kuin neljän tähden illallisesta, mutta mitään emme arvostele. Vuorokuukausin kumpikin pariskunta valmistaa kolmen ruokalajin illallisen ja sitä sitten nautitaan yhdessä. Alkupalan, pääruuan ja jälkkärin ei tarvitse olla teemallisia, vaikka vain ihan tavallista kotiruokaa, toki halutessaan voi loihtia vaikka mitä. :) Helmikuu oli minun ja siippani vuoro laittaa ruokaa ja työkaverini puoliskoineen sai astella valmiiseen pöytään. Aioin ottaa kuvat kaikista ruokalajeista mutta ne katosivat parempiin suihin ennenkö kamera ehti esille. Tässä kumminkin alkuruokakuva: 

Illan menu oli jotakuinkin seuraava

Alkupala: Tomaattia ja mozzarellaa valkosipuli & basilika-mausteöljyllä, kurkku-pekoni-rullia

Juomassa Freeway sitruunalimsaa ja mustikkamehutiivistettä

Pääruoka: Pekoniin käärittyjä valkosipulikanoja kermaisella peruna- & bataattipedillä

Jälkiruoka: Marianne-mandariinirahkaa

Mihin katosivat kuukaudet?

No johan, noin vain hujahti neljännesvuosi aivan vilistäen ohi silmien. 

Pahoittelen hiljaisuutta täällä blogin puolella, hiljaisempaa on ollut instassa ja eipä ihan tosielämässäkään erityisen vilkasta seuraelämää. Aika upposi pitkälti töihin, siis niihin mistä minulle päivätyönä maksetaan ja toki käsitöihin ja askarteluihinkin näin joulukauden alla. Lisänä kirsikkana kakussa joulukuu likipitäen kokonaan upposi aikaan perheen kanssa surullisen tapahtuman johdosta. Ollaan kuitenkin iloisia siitä, että saimme kolme viikkoa ja päivän ylimääräistä aikaa jutella, nauraa ja jakaa muistoja edesmenneen kanssa, vaikka sydän kävikin jo 1.12. pysähdyksissä. Nyt sitten etsitäänkin sopivaa mallia surutyösukiksi, joihin voi upottaa muistoja ja litroittain kyyneleitä. Ehdotuksia?

Käsitöiden suhteen melko vähän ajanjakson pituuteen nähden on tullut valmiiksi, mutta aina jotain. Monta työtä on käväissyt puikoilla ja jo kesältä oli valmiiksi rästissä pino valmistuneita töitä odottamassa blogijulkaisua. Hiljakseen kirien, en aivan kaikkea tähän yhteen uskalla työntää - päästäisiin liki päättymätöntä, eikä kaikesta taida edes olla kuvamateriaalia. Katsotaan mitä ihan ensinnä vastaan tulee!

Nämä sai alkunsa innosta tehdä ja tarpeesta saada lankoja pois sekä toiselta kantilta ylipäätään villasukantarpeeseen. Tuli Pokemon -aiheisessa WhatsApp-ryhmässä puheeksi tämä mun pikku neuloosini ja siitä intoutuneena lupasinkin jollekulle tehdä sukat, ehtona se että käytän jo olemassaolevia lankoja jolloin otan maksuksi vain vähän tekijäistä. Koko komea 46 ja lankaa hupeni hienosti, kelpasivat saajalleen. Win-win!

Nämä korit oli itseasiassa osa edellistä käsityöhaastetta, mutta päättely jäi vähän pitkälle.. Valmiiksi tulivat kumminkin. Trikookuteessa jota käytin oli kyllä harmittavan paljon ja harmittavan rajuja paksuuseroja. No, kyllä ne käytössä muotoutuu sitten.. :)

Kesällä tuli aloitettua Pokemon Go. Siihen liittyen kesän mittaan askartelin t-paidasta tiimipaidan. Edustan siis Valoria, kuten kuvasta kertoo. Kyljissä palmikoinnit. :) Sabluunoiden leikkelyssä vierähti kyllä tovi... Kesää odotellessa että pääsee taas edustamaan. :)

Kummilapset lämpimin varpain maailmalle

Meillä Lidlissä on kummit kullekin aloittavalle työntekijälle. Sain viimein keväällä ihka ensimmäiset kummilapseni lidliläisenä ja heihin on ollut aivan ihanaa tutustua! Valtavaksi harmikseni molemmat heistä siirtyvät syksystä muihin tehtäviin, mutta koska he ovat aivan huipputyyppejä niin työkavereina kuin ihmisinä ylipäätään, päätin heitä pienesti muistaa. 

7 Veljestä, mallina Piirakka. Kantapää tehty ristiinvahvistettuna. Neiti S on villasukkien suurkuluttaja, joten mikäs sen kivempi kuin ihan kesämalliset villasukat. 

Niin ikään 7 Veljestä, mallina Jules. Jatkoin mallikertaa kantalapun takaosuuden verran, kun se niin mukavasti siihen silmukkamäärältään mahtui. Herra M:n villasukkamausta (tai ylipäätään sukkamieltymyksistä) en tiedä yhtään, eikä koostakaan ollut aavistusta, joten valitsin mallin joka antaa anteeksi niin liikasenttejä kuin liian vähäisiäkin. 

Neiti S lähti toiseen kaupunkiin opintojen perässä ja Herra M oman alansa töihin lähipaikkakunnalle. Niinkin iloisia, ystävällisiä, hymyileväisiä ja yleisesti ottaen lämpimiä ihmisiä jää ilman muuta kaipaamaan. Koen heidän olleen ystäviä niin töissä kuin työajan ulkopuolellakin. :) Halataan kun tavataan ja katse kohti suurta maailmaa ja onnellista tulevaisuutta!

Kamalan ihana JyJy

Selvennykseksi ensin: JyJy on jouluyöstä juhannusyöhön kestävä käsityöhaaste, jossa on tarkoitus jouluyön ja helmikuun lopun välillä aloittaa 20 työtä neuloen tai virkaten. Materiaaliksi kelpuutetaan lanka, kude ja paperinaru. Yhdeksi työksi lasketaan, kun lankaa on kulunut vähintään 50g tai 250m. Kaikki työt pitää saattaa loppuun juhannusyöhön mennessä. 

Lähdin hulluuttani viime hetkellä mukaan (facessa on tapahtumalle ryhmä, johon ei enää tässä kohtaa oteta enempää jäseniä - haaste kun on jo vauhdissa) demin marttakeskustelusta JyJyn bongattuani. Lisähaasteena päätin käyttää mahdollisimman paljon olemassa olevia lankoja, mutta tiedän että ainakin liiviin voi kyllä kulua enemmän kuin se yksi kerä Huurretta.. Aika saavutus, jos muihin projekteihin ei tarvitse lisää lankoja kaupasta hakea. :)

JyJy suunnitelmani tähän mennessä
Listassa projekti (lanka) // aloitus // valmis // paino grammoina
Valmis vihertää, keskeneräinen kellertää ja aloittamaton punertaa. :)
1. Heijastinsäärystimet (Redheart reflective) // 25.12.15 // 26.12.15 // 274g
2. Hattivattipipo (Nalle + glow) // xx // xx // xxg
3. Villasukat mummille (7v) // 26.12.15 // 4.1.16 // 130g
4. Fribasäärystimet (Redheart reflective) // 4.1.16 // 6.1.16 // 150g
5. Pinkit kirjoneulelapaset (7v) // xx // xx // xxg
6. Jämälankalapaset (7v) // xx // xx // xxg
7. Kämmenekkäät jämistä (7v) // 6.1.16 // 11.1.16 // 66g
8. Kämmenekkäät (7v) // xx // xx // xxg
9. Olgat (7v) // 9.1.16 // xx // xxg
10. Nessukkaat (7v) // xx // xx // xxg
11. Villasukat langolle (7v) // xx // xx // xxg
12. Kirjoneulesukat tytölle (7v) // xx // xx // xxg
13. Muumi-lapaset (7v/vastaava) // xx // xx // xxg
14. Hilja-liivi (Huurre) // xx // xx // xxg
15. ei tiedossa
16. ei tiedossa
17. ei tiedossa
18. ei tiedossa
19. ei tiedossa
20. ei tiedossa

Listan pitäisi olla kokonainen (viimeisetkin työt päätetty) helmikuun loppuun mennessä. Vähän jännittää, saako tämän haasteen lutvittua läpi kun nuo edelliset nyt on kaatuillu miten sattuu. :D

Tässä nyt sitten niitä jo valmiita töitä esille:

JyJy #1, heijastinsäärystimet. Lanka RedHeart Reflective. Kulutus 274g.

JyJy #3, villasukat mummille. Lanka 7 veljestä. Kulutus 130g.

(edellisessä postauksessa esitelty, siihen pääset linkistä: DIY joululahjoja, osa 4)

JyJy #4, fribasäärystimet. Lanka RedHeart Reflective. Kulutus 150g.

Kämmenekkäät saa vähän vielä odotella julkaisua (Projekti #7), kun en niitä ole ehtinyt kuvata. Vauhdilla ollaan liikkeellä ja eilen illalla tuli listaa kirjoiteltua projektien osalta pidemmäksi mitä se edellisenä iltana oli. Muutama puuttuu mutta eiköhän tässä vielä jotain ilmaannu.. 

Haaveilusta toimintaan: logo!

Kauan mä sitä oonkin miettiny. Ois kiva, jos ois joku selkeä logo, josta mut tunnistaisi.. Vaikken nyt mikään iso tekijä olekaan. :D Semmonen, minkä vois lätkäistä valmiisiin töihin ja lahjakortteihin, joita perheelle ja kavereille juhlien kunniaksi jakelen. 

Se olis hirveän kiva, kun oon niin kauan (ihme) malttanu saman nimen alla, saman blogin pyörteissä pysyä. Se on harvinaista, ennen Ruttumuaria oli varmaan kymmenen muuta, jotka tuli ja oli ja meni kuukausissa. Tässähän nyt ei oo hirveesti muuttunu muu kuin aktiivisuus ja palveluntarjoaja. Aikaisemmin blogi sijaitsi vuodatuksessa, mutta sittemmin 2014 siirsin sen tänne bloggeriin. 

Kun nyt historiaa aloin kaivella, tiivistän luvuiksi ja päivämääriksi, etten jaarittele turhan pitkään sivuseikoista:
- Eka ruttumuari -blogin alainen julkaisu: 5.10.2011 osoitteella ruttumuari.vuodatus.net.
- Merkintöjä muuton aikana 30, jotka kaikki siirsin tänne bloggeriin. 
- Muutto tapahtui 6-8.4.2014
- Tässä vaiheessa julkaistuja postauksia 90 tämä postaus mukaanluettuna

Kaikkiaan siis jo viidettä vuotta jaksan samaa nimeä kantaa. Nimimerkki on eri, toisaalla enemmän vakiintunut, mutta tämä on se joka jää helpommin mieleen ja aiheuttaa enemmän kummastusta. Ruttumuari on se pohjalaanen versio, maailmalla oon sit suosista Minnnie vaan kun ei tuo murreärinä oikein passaa ulkolaasen suuhun. :D 

Kuitenkin, jos siihen pointtii jo hiljakseen: Tässä se on!

Ainakin sen ensimmäinen versio. Halusin saada näkyville korin, lankakeriä, puikot. Ja jotain, mikä Ruttikseen viittais. Paintilla en saanu aikaseksi riittävän hyvää pintakuviota, jotta oisin saanu korin näyttämään virkatulta ja kerät keriltä munien sijaan, mutta.. Ehkä jatkan suosista vaan etsimistä, jos jostain tulisi vastaan se tyyppi, joka tämän haluaa mulle "puhtaaksi" piirtää. 

Sitä odotellessa porkkanalaatikkoa iltapalaksi ja puikot käteen ja katse kohti The Walking Deadia!

Tampereen käsityömessut 2015!

Olipa tapahtuma! Eka kerta käsityömessuilla! Vain perjantain siellä ehti muiden menojen vuoksi viettää, mutta paljon ehti siinäkin ajassa nähdä. Ideoita, ostoksia ja joululahjoja tarttui toki mukaan roppa kaupalla ja paluulla piti vielä visiteerata ohi ajaessa Lankamaailmakin. 

Kamera oli kyllä mukana, mutta messuhuuma iski niin pahasti, etten edes muistanut napsia kuvia. Visiitin aikana tuli juteltua eri kojujen pitäjien kanssa, nähtyä paljon uusia ideoita ja upeita käsitöitä. Piipahdin myös ohimennen moikkaamassa Rosaa rosannaofmay -blogista. Olin hirmu otettu, kun Novitan lankanurkkausen jonossa edelläni olleet asiakkaat tunnistivat blogin nimikyltistäni, siistii näin pienelle blogille. :)

Mukaan tarttui monenlaista:

Novitalta ostin koko kassillisen lankoja - vihreä-sinisävyistä raitalankaa, vaaleanpunasävyistä Nostalgiaa ja nippu yksivärisiä lankoja. Tuhti pussillinen kaikikiaan. Tapion kaupan kojulta mukaan tarttui Baby Marinoa ja Silver softia. Pipoja ja paitoja myyneellä kojulla en nähnyt nimikylttiä mutta mukaan tulleesta mainoksesta kävi ilmi, että yritys oli Satuvintti, josta omankin heijastinpiponi tilasin viime vuonna. Nyt mukaan tarttui kojulta pari heijastinpipoa joulupaketteihin. Askarteluliikkeen kojulta (olikohan sinelli vai sinooperi, sekoitan aina) tarttui liitutaulutussi, eräältä puuhun mieltyneeltä kädentaitajalta löytyi muumiaiheisia patavahteja ja labradorinnoutajan mallinen avaimenperä. Kiivikorvakorut oli ainoa korukojulta mukaan tullut juttu, mutta lähinnäpä olin siellä lankojen perässä. :D Sitten tottakai pöllön muotoinen puikkomitta ja pari "Knitting is not a crime"- nappia. Lankamaailmasta mukaan tuli nippu keriä, mustaa ja valkoista Jannea sekä Villeä testiin ekaa kertaa. 

Ekat kerät pääsi toki jo puikoille! Ens vuonna pitää sit jo varata koko viikonloppu tuohon visiittiin.. :) 

KYH 2 - Minä 0

* KYH 1: UFO-nilkasukat
* KYH 2: Semi-UFO kudehöntsis
* KYH 3: UFO-lastensukka
* KYH 4: UFO-pupu
* KYH 5: Toinen kudehöntsis
* KYH 6: Niskatukien päälliset
* KYH 7: Miesten kirjoneulesukat
* KYH 8: Nilkkasukat Regian jämästä
* KYH 9: Zipperpullit bägiin
* KYH 10: Sukat puuvillalangasta
* KYH 11: Sängyn päätyyn pieni peite jäljellä olevista virkkauslangoista
* KYH 12: Unisukat, UFO

Siinäpä tuo lista KYH-projekteista. Hullutus vei tiukaksi taisteluksi kääntyneen toisenkin erän, kyllä harmittaa! No, ens vuonna uusiksi.

KYH-projekteja aloitettu/jatkettu 12/19
KYH-projekteista valmiina juhannuksena 3/12
KYH-projekteista valmiina kesäkuun lopussa 8/12
KYH-projekteista valmiina heinäkuun lopussa 11/12

Eli yhestä ainokaisesta jäi kiinni! Sekin on tuo peitto ja siihenkin on about 90% paloista valmiina! Ongelmaksi muodostui se, että jouduin tässä loppukuusta kädettömäksi. Oikean käden jännetuppi alkoi ärtyä ja siihenhän sitten loppui heittelyt ja käsityöt. :P No, eipä sille mitään voi. Uudella raivolla ens vuonna taasen!

Kuvia tulee jahka saan aikaseksi lähtee kuvausreissulle. ^^

KYHäilyä!

Ilmoittauduinpa sitten mukaan KYHiin, KesäYön Hullutukseen. Kesäkuun alusta juhannukseen saakka joka päivä olisi tarkoitus aloittaa uusi projekti tai työ, eli yhteensä 19 kappaletta. Niiden loppuun saattamiseen on aikaa heinäkuun loppuun saakka. 

Ajatuksen KYHistä bongasin Knitcrochenatorin blogista. Liityin Ravelryn KYH-ryhmään ja ilmoittauduin mukaan heti homman havaittuani. Nyt ei enää peruta! :D Katotaan kuinka tässä käy. 

Tähän KYHiin hyväksytään mukaan myös UFOt, eli aikaisemmin aloitetut keskeneräiset työt loppuunvietäviksi (UFO = UnFinished Object). Niitähän riittää aina, ainakin sukkia joilta puuttuu parit, joten ehkä jokusen niistä sais valmiiksi..

Haaveilin ottavani KYHin puitteissa puikoille /koukulle..
* Parittomaksi jääneille sukille parit
* Kirjoneulesukat
* Pipo
* Lapasia
* "Lättylaukku" kuteesta
* Kesäsukkia
* Autoon jotain pientä kivaa

Saiskohan näistä jo sen tarvittavat 19 kasaan? Riittäisikö kantti saattaa kaikki valmiiksi ajoissa? :D Eikun aivosolut raksuttamaan ideoista ja sormet jo lämpiämään rupeamaa varten! :)

Vanhan langan metsästystä

Jokaisella villasukkaholistilla on jotkut tosi vanhat ja kuluneet ja rakkaat sukat, joista ei malttaisi luopua olivat ne sitten miten kuluneet ja nukkaantuneet hyvänsä. Niillä on jotain erityistä tunnearvoa ja niissä on kiinni muistoja, joita ei halua päästää menemään.

Omalla kohdani kuvan sukat on juuri ne sukat. Ne teki edesmennyt mummani kauan sitten. Sukat ovat arviolta täysikäisyyden partaalla, pohjista lähes värittömiksi kuluneet ja joka puolelta nukkaiset. Nyt haluaisin luoda ne uudelleen mahdollisimman samanlaisina. 

Nämä sukat ovat kotoisin 90-luvun lopulta. Voitanneen olettaa, että lanka on Novitaa, todennäköisesti seitsemää veljestä tai nallea. Työssä on 56s, vahvennettu kantapää ja kärkikavennus, jota en tunnista - neljästä kohtaa (puikkojen vaihtumiskohdista) kavennettu, löytänen sen kyllä kun vaan etsimään alan. Veikkaisin joka puikon alussa ylivetokavennusta.

Lanka on kuitenkin ongelma. En löydä vanhoja värikarttoja mistä etsiä oikeaa väriä, jotta sitä voisin alkaa metsästää vaikkapa Lankahamstereista. Jos satut tietämään mistä langasta on kyse, kerro ihmeessä! En halua muistojen katoavan sukkien käytön myötä. :)

Vuosi pakettiin 2014

Nyt on vuodesta 2014 selvitty, joten aika pistää homma kasaan. 

Alkuvuodesta olin jo uskaltautunut kokeilemaan hieman jotain uutta, mikä oli valtava askel. Lupasin, ettei kokeileminen jää siihen - eikä jäänytkään. Tammikuulle 2014 päivätty käsin kirjoitettu isoäidiltä peritty piirakkasukkaohje pääsi kokeiluun useitakin kertoja, kun ekasta kauhusta oli päästy yli. Nyt piirakoita on takana ainakin neljät nopeasti laskettuna. 

Kokeiluun pääsi myös ristiivahvennettu kantapää, kirjoneule ja virkkaaminen. Junasukat taitaa myös olla ekan kerran ollunna puikoilla vasta viimeisen vuoden sisällä. Lapaskammo taltutettiin myös männä vuonna, samoin pipot ja parrat pääsivät voitettujen haasteiden listalle - tulipa sielyä yhdet kalastajanhanskatkin! Ompelemista tuli myös harjoitettua, siinä saralla suurin saavutus lienee karkkipaperipussukan teon opettelu (tuolla lojuu valmiiksi leikatut matskut vielä yhdeksään pussukkaan..). 

Leivonnan ja ruuanlaiton saralla tuli myös opeteltua ja kokeiltua, huikeimpana juustokakut. Voileipäkakkujenkin kanssa päästiin huima askel eteenpäin, kun uskaltauduin ulos kinkkukakun turvasta ja kokeilemaan myös savulohivoikkaria.

Tavoitteet seuraavalle vuodelle: Neuleiden parissa uusien mallien kokeilemista, huolimatta siitä miten kammottavan vaikeilta tai monimutkaisilta ne näyttävät. Jos ei osaa, niin pyydetään apua. :) Ainakin Olgat voisi selättää tämän vuoden aikana, kenties myös huopatossut. Virkkuukoukkuosastolla koukun käsittelyyn voisi koittaa ottaa isoäidinneliön, jonka opettelu kaatui viime vuonna ja aikaiseksi tuli vain yksi neliön keskiosa.. Keittiössä voisi kokeilla kanavoikkaria ja luvata leipoa tai kokkailla ystävien kera ainakin kerran kolmessa kuussa! Sitä ei hirveästi ole viimeaikoina tullu harrastettua.. :)

Kuvassa keskellä näkyy kumma virkattu ökkömönkijäinen, jota ei koskaan tänne saakka tullut postattua.. Sillä on olemassa jossain myös ninjaveli, jolla on turtlesmainen huivi silmillä. Ehkä nekin tuodaan esiin, kun ökkömönkijäisperhe kasvaa entisestään. :) 

Postaamattomiksi jääneitä tuotoksia on vielä muutama, viimeisin viime vuoden aikana valmistunut sukkapari on vielä päättelemättä. Niistä postailen, kunhan kuvaamaan pääsen. Sillä välin tikkuamisen- ja onnistumisen- sekä itsensäylittämisen täyteistä alkavaa vuotta kaikille käsityön ystäville!

Rakkautta ensi kenkäyksellä!

Ehkä vuosi tai puolikas sitten näin jossain läpinäkyvät kumpparit ja ajattelin et onpa hauska idea, tuommoset mäki tahtoisin. Asia jäi kuitenkin sikseen, kunnes eräässä villissä villisryhmässä (Voihan villasukka, olikohan ehkä?) joku tuli sellaisista maininneeksi. Tilasin sitten itsellenikin, ja voi taivas ne on ihanat!

Aluksi vähän harmittelin et missaan sateet, kun arvioitu saapumispäivämäärä oli 3.10-23.10. Tänään sitten ovikello soi hieman ennen yhtätoista ja oven takana seisoi mies paketti kourassa. Jeeee! Saapuivat odotettua nopeammin, mahtavaa. :) Heti tuli hinku lähteä kuvaamaan uusia kenkuleita. Mukana oli myös toiset narut, saa siis kumpparista joko arkisen tai hieman juhlavamman. :)

Alrisco oli firman nimi, sieltä siis tilasin ebayn kautta. Koko oli tosiaan melkolailla pieni, käytän kokoa 39-41 riippuen kengästä ja tilaamani koon 10 kengät oli melkolailla justit. Olis voinu olla puolikkaan koon suuremmatkin, mut eipä siel isompia ollu - joten jos tilaa tuolta niin kannattaa ottaa vähän yläkanttiin koon puoleen. :)

Tämmösiä siis monensorttisia löydettävissä kun heittää googleen vaikkapa 'transparent rain boots'. :)

Jouluko jo ovella..?

alkuperäinen julkaisuajankohta: tiistai 11. lokakuuta 2011

On se kamalaa mennä töihin ja huomata että täällähän on jo joulukarkkiblokki.
Eihän kyseinen juhla nyt kuitenkaan vielä ole ovella? Tai ehkä sittenkin on.
Joulukarkkien lisäksi eteeni kassahihnalle alkoi ilmestyä jouluolutta ja
joulusiideriä sekä glögiä. Kai se on sitten vain hyväksyttävä, että pikkuhiljaa
pitää aloittaa omakin jouluvalmistautuminen.

Vuoden ensimmäinen joululahja on itseasiassa kyllä jo hankittu. Tilasin
leffan, jota en ole mistään muualta löytänyt ja josta tiedän saajansa
pitävän. Taitaa kyllä tulla hiukan sanomista, sillä kannet ovat ruotsiksi..
Mannen som kunde tala med hästar. Ja luonnollisestihan suomenkielisten
kansien etsiminen tuottaisi ihan liikaa vaivaa. Ajatus on tärkein?

Yritän olla tehokas joululahjojen suhteen. Hankin viikko sitten ison kasan
lankoja, joten nyt pyörii valtavan tehokas käsityöpaja seuraavat pari
kuukautta. Listalla on pari pipoa, jotka olisi tarkoitus saada valmiiksi
hyvissä ajoin ennen joulua (eivät siis ole menossa lahjoiksi) sekä vino pino
villasukkia lämmittämään tärkeiden ihmisten varpaita ja ajatuksia.

... kuvia tulee kun saan pinon edes aloitettua. Siihen voi mennä tovi.

Ajattelin joululahjoja värkätessäni myös ehdottaa vaihtareilleni pientä
suomalaisen villasukkakulttuurin opetustuokiota - ei muuta kuin puikot
käteen ja eteenpäin! Suomen talvesta ei saa edes yrittää selvitä ilman
villasukkaparia. Itseasiassa yksi sukkaparini eksyikin vaihtarin reppuun
lapinmatkaa varten ja nyt viikko reissulta paluusta on edelleen sillä tiellä.
Herkullisen sinivihreät sukat pelastivat kuulemma reissun. :)

Villasukkia ja niiden tekemistä ajatellessa tekee yhä enemmän mieli
lähteä poikkeamaan Ylistaron Halpa-Aitassa - vielä yhdenkään kaupan
7 Veljestä-valikoima ei ole tehnyt niin syvää vaikutusta! Kyseisessä
liikkeessä lankoja tilataan suurempia määriä, joten valikoimasta löytyy
edelleen esimerkiksi pinkkiä, joka ei ole enää tämän syksyn värikartoissa
(valtaisa pettymys). Kyseistä sävyä tuli metsästettyä joka ikisestä Vaasan
lankoja myyvästä putiikista, mutta yhdestäkään sitä ei löytynyt kerääkään.
Ylistarosta sitten viimein löytyi ja mukaan tarttuikin kolme kerällistä..

...mutta pinkkiähän ei milloinkaan voi olla liikaa, ainakaan villasukissa. :)

Jostain syystä vastapainoksi perinteisille harmaille ja tummille villasukille
on aina saatava värikäs ja iloinen värivaihtoehto - nytkin tekeillä on pinkki
sukkapari vihrein ja keltaisin raidoin - se, kenelle kyseinen sukkapari
joulupukin kontissa päätyy, jääköön salaisuudeksi vielä tässä vaiheessa.

Asiaan liittyen vastuullisen liiketoiminnan tunnilla havaittua; kun luento
itsessään ei kiinnosta, mutta kurssilla on silti 80% läsnäolovelvoite,
kannattaa ottaa käsityö mukaan. Sainpas tuossa tehtyä sukan kantalapusta
kärkikavennuksiin saakka. ;) Kaverit vieressä huokaili että olisihan se kiva
jos itsekin saisi jotain aikaan, ehkä sitten seuraavalla tunnilla meillä on
koossa koko marttakerho villasukkakutimet kourassa..

Getting started once again..

alkuperäinen julkaisuajankohta: keskiviikko, 5. lokakuu 2011

Kirjoittaminen on aina ollut se asia, jonka osaan parhaiten. En koskaan 
ollut juurikaan musiikki-, kädentaito- tai kuvaamataitoihmisiä. Aikoinaan
kirjoitin paljon novelleja ja runoja, keskustelin Demi.fi:n foorumeilla,
kirjoitin päiväkirjaa aktiivisesti.. Jossain vaiheessa se kaikki vain jäi.
Vuosia sitten jossain internetin kätköissä oli blogi, itse kirjoittamani,
mutta sekin oli vain kuukauden, parin villitys ja jäi uuden villityksen alkaessa.

Se, mitä omasta kirjoitustavastani olen huomannut, on se, että kirjoitan
kun jokin muuttaa sitä mikä olen, miten ajattelen tai missä liikun.
Muutokset johtavat aina kirjoittamisen tarpeeseen. Tämäkään kerta ei
ole poikkeus. Mielenkiinnolla odottaen, kauanko tämä innostus kestää -
ehkä pidempäänkin nyt, kun en ole enää teini ja kaikkien tuulten vietävissä.

Vuosia sitten kirjoitin harvoin - uskon että syynä oli se, että ystäväpiirini
vei niin paljon aikaa. Toisinaan kuitenkin heräsin keskellä yötä ja koin
valtavaa tarvetta kirjoittaa jotain - se, oliko siinä mitään järkeä tai
punaista lankaa, oli toissijaista. Riitti, että kirjoitin. Ystäväpiirissäni oli
parhaimmillaan parhain ystäväni, muutamia läheisiä ystäviä, vanhaintanssiparini
(aivan oma lukunsa), tuttuni yleisurheilupiireistä (mese oli silloin ahkerasti
käytössä) sekä kaveriporukka, jonka sisään en koskaan kunnolla päässyt.

Aikojen saatossa kaikki kuitenkin lähtivät omiin suuntiinsa.

Parhain ystäväni silloin lipui yhä enemmän porukkaan, jossa itsekin olin mutta
johon en koskaan kokenut kuuluvani. Yhä edelleen yhteydenpito on
säännöllisen epäsäännöllistä, mutta olemassa silti. Muutamat läheiset ystävät
etäätyivät lähtiessään opiskelemaan muita aloja muille paikkakunnille ja uusiin
piireihin - vanhaintanssiparini oli yksi heistä. Yhteydenpito tuttuuni katkesi
jossain vaiheessa, ja vaikka nykyään asumme samassa kaupungissa ja
näemme ohimennen satunnaisesti, ystävyyssuhde ei koskaan palannut.

Muuttaessani kaupunkiin korkeakouluopintojen perässä olin yksin. Ainoa,
mikä lukioajoilta piti, oli seurustelusuhde. Uusia kavereita toki tuli uudelta
luokalta, mutta ei mitään sellaista, mitä ennen oli. Oli jopa ahdistavaa olla
niin ilman ketään - kumppani on aina kumppani ja kaikesta voi puhua, mutta
koska hänen näkökulmansa oli niin erilainen kuin opiskelijan, se oli välillä
vaikeaa. Koin tarvitsevani jonkun suhteen ulkopuolisen jonka kanssa vaihtaa
ajatuksia, jonkun jolle vuodattaa sydämen syvimmät murheet ja salat.

Viime kesänä, heinäkuun puolivälissä tapasin tietokonepeliharrastuksessa
vastaan tulleen kaverin. Keväästä saakka olimme LoLittaneet yhdessä ja
heinäkuussa sovimme tapaavamme kesälomareissun yhteydessä. Tästä
yhdestä tapaamisesta alkoi positiivinen syöksykierre kohti ystävyyttä.
Kutsuimme hänet kotiimme lanittamaan, sitten hän kutsui meidän luokseen
Herwoodiin. Sitten meille, sitten Herwodiin - see the pattern? Satunnaisesta
pelikaverista tulikin (lähes) päivittäinen juttukaveri. Sanoisin jopa että
ystävä, mutta juttuystävä sanana kuulostaa jokseenkin typerältä. :D

Miten mahtavalta se tuntuukaan, kun pitkän yksinäisen jakson päätteeksi
tapaa ihmisen joka suorastaan huokuu luotettavuutta! Täytyy myöntää
että näin 3kk päästä ensitapaamisesta livenä voisin sanoa pystyväni
luottamaan salaisuuteni ja murheeni tälle henkilölle, niin lyhyeltä kuin tuo
tuttuus kuulostaakin. Viimein kohtasin toisen opiskelijan, ihmisen joka tiesi
mitä tarkoittaa monotoninen luennoitsija ja ymmärsi miksei aina tarvitse tai
edes kannata mennä istumaan koulun penkille! Joku, joka motivoi silloin, kun
edessä on huima tehtävävuori ja jonka kanssa silti voi puhua muustakin kuin
koulusta - vieläpä niin, ettei se tunnu luonnotomalta.

Thx for being there for me!

Toinen loistava ystävyyssuhde, joka on tämän syksyn aikana rakentunut,
on ystävyys tutoroimani belgialaisen vaihto-oppilaan kanssa. Kauhistuttaa
ajatellakin että vain muutaman kuukauden päästä sitä jo seistään
lentokentällä hyvästelemässä kyynelsilmin. Hän on sitä kaikkea mitä vain
vaihto-oppilaalta voi toivoa: kiinnostunut uudesta kielestä ja kulttuurista
(saunakulttuuri eritoten!) sekä valmis kokeilemaan ja oppimaan ja
näkemään uutta. There is so much we've been through together, so much
we've seen and accomplished together! You better keep in touch for the
rest of your life! <3 Sääli sinänsä, että toinen tutoroitavani ei ole niin
sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, itseasiassa tuntuu etten ole missään
vaiheessa saanut juuri mitään kontaktia häneen. Toivotaan, että se
muuttuu, vielä on aikaa jouluun!

Näin, tässä tämä tältä erää. Toisen kerran.
Kiroan esikatselunappulan alimpaan helvettiin.
Kiitos kun kadotit edellisen, vielä pidemmän tekstini. >_<
          - Minnnie